Omituista rintakipua

Eilisen ja tämän päivän ajan nännit ovat olleet tosi herkät ja rinnat jotenkin turvonneen oloiset. Tädin pitäisi vierailla viikonloppuna, mutta pms-oireisiin ei minulla yleensä mitään rintakipuja kuulu. Siipalle esittelin eilen rintojani ja hän oli sitä mieltä, että vasen nänni olisi ehkä aavistuksen tavallista isompi. Nänneissä tuntuu kutinaa ja omituista viiltelyä. Mieli haluaisi kääntää nämä oireet raskausoireiksi, mutta järki karjuu väliin, ettei toiveita kannata nostaa liian korkealle, korkealta putoaminen tekee nimittäin kamalan kipeää.

Kuumeillut olen kuitenkin jonkin verran. Eilen innostuin huutamaan nettihuutokaupasta edullisesti todella kivan äitiysvaatepaketin, vaikken ole tietääkseni edes raskaana. Loppuviikosta käydään hakemassa paketti ja yritän esittää onnellista odottajaa, jottei myyjä pidä minua ihan tärähtäneenä. Mikäli plussaa ei kuulu lähtee paketti lainaan K:lle ja H:lle tarpeen mukaan.

Perjantaina taas viivaillaan. Toivontoivontoivon, että ruutuun tärähtää jo perjantaina plussa. Olemme lähdössä pääsiäiseksi mökille vanhempieni kanssa ja haluaisin tehdä testin kotona kaikessa rauhassa. Toisaalta, jos tätiä ei viikonlopun aikana kuulu, on ahdistavaa odotella maanantaihin, että saan tehdä testin. Tädin pitäisi tulla perjantaina tai lauantaina.

Älä tule paha täti, tule hyvä plussa.

Vauvauutisia, vaan ei omia

Käytiin viikonloppuna Siipan kanssa Helsingissä kavereiden H ja S tupareissa. Samalle reissulle oltiin sovittu vierailu kaverin K luona. K on raskaana viikolla 28 ja mahan kasvamista täytyy käydä tarkkailemassa säännöllisesti.

Tuparit olivat todella onnistuneet. Päädyimme Siipan kanssa juttelemaan ainoan perheellisen parin kanssa raskaudesta ja elämästä lapsen kanssa. Sydämeni huusi lapsenkaipuusta, mutta tuntui hyvältä puhua äitiydestä jonkun kanssa, joka elää lapsiperheen arkea parasta aikaa. Jonkin aikaa juoruiltuamme H pyysi meidät sivummalle ja kertoi olevansa raskaana. Olen onnellinen H:n ja hänen miehensä puolesta, mutta mieleen juolahti hetkeksi, että, meillä olisi laskettu aika samoihin aikoihin, jos viime kierron ahkera yritys olisi tuottanut hedelmää. Toivon, että me saamme olla seuraavina kertomassa iloisia perheuutisia.

Tapasimme H:n kanssa vielä sunnuntaiaamuna aamukahvin merkeissä ja H paljasti, että heillä oli tärpännyt heti ensimmäisestä yrityskierrosta, vaikka yritys ei ollut edes osunut ihan ovulaation kohdalle.

Sunnuntai-iltapäivänä kävimme vielä K:n luona. Olin saanut H:lta luvan kertoa hänelle uutiset. K pomppi ja kiljui niin, että lapsella on luultavasti syntyessään musta silmä ja tärykalvot puhki, ja alkoi heti suunnitella tapaamista H:n kanssa, jotta he voisivat vaihtaa mammakuulumisia. Tajusin, että jään vähän porukan ulkopuolelle, mikäli täti ei pysy poissa. (tädin tuloon laskujen mukaan 10 päivää) K:n maha oli kasvanut melkoisesti sitten viime tapaamisen, mutta vatsassa oleileva otus ei suvainnut lainkaan potkia tulevan kummitädin iloksi. K näytti myös viimeisimmät ultrakuvat, jotka olivat unohtaneet viime tapaamisella kotiin ja olin tunnistavinani kuvista lapsen sukupuolen. Vanhemmat eivät halunneet sukupuolta tietoonsa ennen lapsen syntymää, mutta kuvan perusteella uskallan ehkä ostaa jotain vaaleansinistä jo ennen vauvan syntymää.

Jotain positiivista olen saanut täälläkin päässä aikaiseksi. Olen onnistunut vähentämään tupakoinnin 1-2:een tupakkaan päivässä ja kahviakin kuluu huomattavasti vähemmän kuin ennen. Tavoitteena olisi vielä tiputtaa muutama kilo vyötäröltä, jotta raskaaksi tulemisen esteenä eivät olisi ainakaan omat elämäntapani. Tupakoinnin vähentämisen taustalla on myös se, etten voisi ikinä kuvitellakaan polttavani raskaana ollessani ja lopettamisen pitäisi olla hieman kivuttomampaa, kun olen tottunut tämän hetkiseen tasoon. Nyt tupakkaa tekee hetkittäin mieli niin, että hampaat kalisevat, mutta eiköhän tuo parissa viikossa helpota.

Yritystä

Olin tänään vapaalla, joten kunnostauduin siivoamalla koko kodin ja käymällä piiiiitkässä suihkussa siivouksen jälkeen. Nyt kiiltää koko kämppä ja voin keskittyä mukavampiin asioihin. Tänään tämän kierron ensimmäinen yrityspäivä. Hedelmällisin aika on laskurin mukaan tästä päivästä lauantaihin ja aiomme käyttää nämä päivät hyväksemme.
Vauvakuume on nostanut myös pesänrakennusviettiäni. Tekee kovasti mieli sisustaa ja siivota. Jos tämä tahti jatkuu, saattaa kesäloma mennä kotia remontoidessa. Sisustuslehdissä eniten huomiota herättävät lastenhuoneet ja välillä selostan Siipalle, että: "tommosta meille ei ainakaan tule" tai "toihan on aika ihana, mistäköhän noita pinnasänkyjä myydään".
Siippa suhtautuu ovulaatiolaskelmiin hyväntahtoisesti, mutta hieman huvittuneesti. eipä kuitenkaan ole vielä kuulunut valitusta siitä, että joutuu ahertamaan muutaman päivän kuukaudessa toden teolla.
Vauvakuume pahenee aina tähän aikaan kuukaudessa, kun tiedän, että tuloksia saattaa syntyä. Tosiasia kuitenkin on, että terveellä naisella hedelmöittymisen todennäköisyys on noin 10-15% prosenttia kierrossa.

Viivailun lähtölaukaus

Siipan kanssa tultiin syksyllä johtopäätökseen, että kotiimme mahtuisi meidän ja koiran lisäksi vielä ainakin yksi asukki. Päätöksen taustalla oli keskustelu, joka pidettiin, kun täti, joka vierailee luonani säännöllisesti 28-29 päivän välein oli melkein kaksi viikkoa myöhässä. Palailimme mökkireissulta, jossa olimme naureskelleet huumorilla, että meitä saattaa kohta olla kaksplus, ja nostin aiheen hieman vakavampaan keskusteluun. Molemmat olivat samoilla linjoilla, viiden seurusteluvuoden ja papin aamenen jälkeen olemme valmiita vanhemmiksi. Täti päätti kuitenkin tulla tupsahtaa annettuaan meidän aikamme odotella. Kun paljastui, ettei mahassani ollutkaan salamatkustajaa, olimme Siipan kanssa hieman pettyneitä ja päätimme, että ötökkä saa tulla, jos on tullakseen.
Muutama kuukausi mentiinkin huolettomalla asenteella, mutta joulua kohti vauvakuumeeni nousi hälyttäviin lukemiin ja tammikuussa jo ajoittelin romantiikkaa otolliseen ajankohtaan. Vielä ei ole tuloksia kuulunut, mutta kovin huolissani en ole. Ikää minulla on kuitenkin kertynyt vasta 28 vuotta ja suvussani ei ole mitenkään tavatonta saada lapsia vasta lähempänä neljääkymmentä.
Päätin aloittaa blogin kirjatakseni tunteitani yritysten lomassa. Olemme päättäneet, ettei yrityksestä puhuta muille ja pelkään ajavani Siipan hulluuden partaalle, jollen pura tuntemuksiani, jossain muualla kuin kotona.

kp 9/28