Vauvauutisia, vaan ei omia

Käytiin viikonloppuna Siipan kanssa Helsingissä kavereiden H ja S tupareissa. Samalle reissulle oltiin sovittu vierailu kaverin K luona. K on raskaana viikolla 28 ja mahan kasvamista täytyy käydä tarkkailemassa säännöllisesti.

Tuparit olivat todella onnistuneet. Päädyimme Siipan kanssa juttelemaan ainoan perheellisen parin kanssa raskaudesta ja elämästä lapsen kanssa. Sydämeni huusi lapsenkaipuusta, mutta tuntui hyvältä puhua äitiydestä jonkun kanssa, joka elää lapsiperheen arkea parasta aikaa. Jonkin aikaa juoruiltuamme H pyysi meidät sivummalle ja kertoi olevansa raskaana. Olen onnellinen H:n ja hänen miehensä puolesta, mutta mieleen juolahti hetkeksi, että, meillä olisi laskettu aika samoihin aikoihin, jos viime kierron ahkera yritys olisi tuottanut hedelmää. Toivon, että me saamme olla seuraavina kertomassa iloisia perheuutisia.

Tapasimme H:n kanssa vielä sunnuntaiaamuna aamukahvin merkeissä ja H paljasti, että heillä oli tärpännyt heti ensimmäisestä yrityskierrosta, vaikka yritys ei ollut edes osunut ihan ovulaation kohdalle.

Sunnuntai-iltapäivänä kävimme vielä K:n luona. Olin saanut H:lta luvan kertoa hänelle uutiset. K pomppi ja kiljui niin, että lapsella on luultavasti syntyessään musta silmä ja tärykalvot puhki, ja alkoi heti suunnitella tapaamista H:n kanssa, jotta he voisivat vaihtaa mammakuulumisia. Tajusin, että jään vähän porukan ulkopuolelle, mikäli täti ei pysy poissa. (tädin tuloon laskujen mukaan 10 päivää) K:n maha oli kasvanut melkoisesti sitten viime tapaamisen, mutta vatsassa oleileva otus ei suvainnut lainkaan potkia tulevan kummitädin iloksi. K näytti myös viimeisimmät ultrakuvat, jotka olivat unohtaneet viime tapaamisella kotiin ja olin tunnistavinani kuvista lapsen sukupuolen. Vanhemmat eivät halunneet sukupuolta tietoonsa ennen lapsen syntymää, mutta kuvan perusteella uskallan ehkä ostaa jotain vaaleansinistä jo ennen vauvan syntymää.

Jotain positiivista olen saanut täälläkin päässä aikaiseksi. Olen onnistunut vähentämään tupakoinnin 1-2:een tupakkaan päivässä ja kahviakin kuluu huomattavasti vähemmän kuin ennen. Tavoitteena olisi vielä tiputtaa muutama kilo vyötäröltä, jotta raskaaksi tulemisen esteenä eivät olisi ainakaan omat elämäntapani. Tupakoinnin vähentämisen taustalla on myös se, etten voisi ikinä kuvitellakaan polttavani raskaana ollessani ja lopettamisen pitäisi olla hieman kivuttomampaa, kun olen tottunut tämän hetkiseen tasoon. Nyt tupakkaa tekee hetkittäin mieli niin, että hampaat kalisevat, mutta eiköhän tuo parissa viikossa helpota.