Siipan kanssa tultiin syksyllä johtopäätökseen, että kotiimme mahtuisi meidän ja koiran lisäksi vielä ainakin yksi asukki. Päätöksen taustalla oli keskustelu, joka pidettiin, kun täti, joka vierailee luonani säännöllisesti 28-29 päivän välein oli melkein kaksi viikkoa myöhässä. Palailimme mökkireissulta, jossa olimme naureskelleet huumorilla, että meitä saattaa kohta olla kaksplus, ja nostin aiheen hieman vakavampaan keskusteluun. Molemmat olivat samoilla linjoilla, viiden seurusteluvuoden ja papin aamenen jälkeen olemme valmiita vanhemmiksi. Täti päätti kuitenkin tulla tupsahtaa annettuaan meidän aikamme odotella. Kun paljastui, ettei mahassani ollutkaan salamatkustajaa, olimme Siipan kanssa hieman pettyneitä ja päätimme, että ötökkä saa tulla, jos on tullakseen.
Muutama kuukausi mentiinkin huolettomalla asenteella, mutta joulua kohti vauvakuumeeni nousi hälyttäviin lukemiin ja tammikuussa jo ajoittelin romantiikkaa otolliseen ajankohtaan. Vielä ei ole tuloksia kuulunut, mutta kovin huolissani en ole. Ikää minulla on kuitenkin kertynyt vasta 28 vuotta ja suvussani ei ole mitenkään tavatonta saada lapsia vasta lähempänä neljääkymmentä.
Päätin aloittaa blogin kirjatakseni tunteitani yritysten lomassa. Olemme päättäneet, ettei yrityksestä puhuta muille ja pelkään ajavani Siipan hulluuden partaalle, jollen pura tuntemuksiani, jossain muualla kuin kotona.
kp 9/28
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti