Kamala väsy ja sykkimistä

Nyt on jäänyt blogin kirjoittaminen monena päivänä väliin, koska olen ollut aivan kuolemaväsynyt. Muuten mukavan oireeton viikko (mitä nyt pissattaa jatkuvasti, pinna on kireällä ja rinnat ovat kasvaneet liiveistä ulos), mutta olen aivan naatti töiden jälkeen enkä meinaa päästä aamusella sängystä ylös. Koti on kuin kaatopaikka, koska en jaksa edes ajatella siivoamista kotiin päästyäni vaan suorastaan kaadun sänkyyn uupumuksesta. Töissä on vielä aikamoinen kiire ja jouduin olemaan koko viime viikonlopun töissä. Nyt alkaa olla voimat ihan lopussa, odotan viikonloppua jo kuin kuuta nousevaa.

Jos loisella on kaikki kunnossa, sillä on nyt jo syke. Tuntuu hurjalta, että vatsassani lyö jonkun sydän. Sykkeen kunniaksi olemme Siipan kanssa sopineet, että menemme joko ensi viikon lopulla tai sitä seuraavan viikon alussa varhaisultraan katsomaan, että loinen on paikoillaan ja voi hyvin. Kaiken energian se ainakin tuntuu imevän minusta, jos se on hyvä merkki. Siippa lupasi maksaa ultran lahjana meille (=minulle+loiselle).

Nyt kun olen raskaana tuntuu, että koko maailma polttaa ja juo. Ilmojen lämmittyä lähiseudun teinit pussikaljoittelevat pusikoissa ja melkein jokaisella vastaantuliijalla on tupakka kädessä. Omat juopotteluhalut ovat kadonneet täysin ja ilman tupakkaakin pärjään, mutta muiden ihmisten ryyppääminen ja tupakointi häiritsee minua. Jos minäkin kerran pärjään ilman päihteitä, mikä oikeus teillä on haista tupakalta ja viinalta. Hajuaistin parantuminen aiheuttaa muutenkin ärtymystä, koska kaikki hajut hiestä koirankakkaan tuntuvat voimakkaammilta ja hormonihirviön mielestä haisevat ihmiset ja asiat pitäisi poistaa maailmasta koska MINÄ olen raskaana.

Sukupuoliveikkailutkin ovat nyt alkaneet. Siippa puhuu lapsesta usein huomaamattaan poikana, kun minä taas olen varma, että sisälläni on tyttö. K:n kanssa on jo sovittu, että lapsemme menevät keskenään naimisiin, joten loisen täytynee olla tyttö, koska näin K:n ultrakuvassa tytöille kuulumattoman ulokkeen.