Unikonsiemenen kokoinen (http://www.babycenter.com/slideshow-baby-size) loinen on ottanut vallan kehossani. Minulla on koko ajan nälkä ja jano ja vessassa joudun ravaamaan jatkuvasti. Vaikka nälkä olisi kuinka kurniva, minulla ei ole kuitenkaan aavistustakaan siitä, mitä tahtoisin syödä. Lähes kaikki ruoka-aineet herättävät vastenmielisyyttä joko ajatuksen tasolla tai käytännössä. Ongelma on vain se, että ne ruuat, jotka kuulostavat hyvältä, aiheuttavat lautaselle ehdittyään kuvotusta ja mielihalut vaihtuvat nopeammin, kuin jääkaapille ehdin.
Siippa on myös saanut sietää vaimoltaan uusia, raskaudentuomia piirteitä. Hetkittäin olen rauhallinen ja eteerinen, muutamaa minuuttia myöhemmin karjun raivosta ja turhautumisesta ja pian olenkin jo puhkeamassa kyyneliin. Alkiollakin on vahva tahto jo nuorella iällä. Jos en saa haluamaani heti, ilmoitan Siipalle, että tämä on nyt vauvan tahto. Tänäänkin vauvan oli saatava kotimatkalla Hesen ranskalaisia, joten ei muuta kuin vilkku päälle ja auto Hesburgerin pihaan.
Kotiin päästyäni käväisin koiran kanssa lenkillä ja köllähdin sohvalle. Ihan hitusen ramaisi ja päätinkin ottaa kolmen (3!) tunnin nokoset. Normaalisti olisin jo yöunien suhteen tuhoon tuomittu, mutta nyt en ole edes huolissani. Loinen ja sen mukanaantuomat hormonit syövät kaiken energian ja voisin nukkua vaikka kellon ympäri. Jos uni ei meinaa tulla silmään, riittää kun avaan TV:n ja sammahdan välittömästi.
Siippa ei ymmärrrä. Siippa on tyhmä. Tänäänkin kehtasi väittää, että loinen ei vielä tarvitse ranskalaisia, vaikka loinen ilmoitti minulle selvästi, että ranskiksia on saatava ja heti. Eilen Siippa yritti uskotella minulle, etteivät tissit vielä voi kasvaa, kun koko homma on vielä niin alussa, mutta kummasti rintaliivit ovat jo ihan liian pienet ja puristavat. Siippa meni myös sanomaan, ettei alkioon voi vielä kiintyä sen ollessa alle millin mittainen, mutta minä olen sen äiti ja parissa päivässä äitiys teki tehtävänsä. Tärkeintä nyt on pitää loisesta huolta ja saada se pidettyä mahassa vielä noin kahdeksan kuukauden ajan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti